Maanalainen nautakarja tuottavaksi, viljelymaan kasvukunto kohdalleen

Maan hoitaminen ja kunto ovat viime aikoina nousseet yhdeksi tärkeimmistä teemoista maatilojen ympäristönhoidossa. Seurasin etänä verkon kautta Luonnonvarakeskuksen Maan multavuuden hoidon seminaaria Kokemäellä 7.3.2018. Tuomas Mattila sanoi esityksessään: ”Yksi tapa hoitaa maaperän eliöitä on ruokkia niitä. Esimerkiksi 50 t / ha perunasadosta jää kasvitähteitä, juuria ja juurieritteitä maahan 3,5 t sapuskaksi sille kaikelle maanalaiselle nautakarjalle, mitä sieltä maasta löytyy. Nurmiviljelyssä 8 t / ha sadon jälkeen maahan jää sapuskaa maaperäeliöille jopa 11,5 t / ha. Pitkäaikaisessa nurmiviljelyssä multavuus rupeaa nousemaan eli ruokitaan isompaa määrää maaperäeliöitä, jotka jauhavat kasvijätteitä pikkuhiljaa orgaaniseksi aineeksi. 2 t / ha aluskasvisadosta maaperään jää yhtä paljon sapuskaa maaperäeliöille kuin 20 t perunasadosta. Näin maan kasvukuntoa saadaan hoidettua”. Aivan loistava kielikuva: Maanalainen nautakarja, jolle on tarjottava suojaa, jota tulee ruokkia ja hoitaa!

Kuivalanta on maaperäeliöstön herkkua. Orgaanisten lannoitteiden käyttö paitsi lannoittaa ja kierrättää ravinteita myös parantaa maan viljavuutta, humuspitoisuutta, vedenpidätyskykyä, mururakennetta ja maaperäeliöstön aktiivisuutta. Kuvitus ympäristökäsikirja-julkaisusta (2013), TEHO Plus-hanke. Kuva Ville Heimala.

Seminaarissa nousi esiin kasvinsuojeluvalmisteiden vaikutus maaperän eliöihin – on tieteellisesti todistettua, että esimerkiksi kasvitautien kemiallinen torjunta hävittää maaperästä sienistöä, ei siis vain taudinaiheuttajia, vaan myös hyödyllisiä rihmastoja ja sieni-itiöitä. Kannattaa käydä tutustumassa seminaarin materiaaleihin verkossa VILMA-hankkeen sivustolla. Tallennetut esitykset voivat herättää paljon ajatuksia. Maaperän asiat ovat tärkeitä asioita keskusteltavaksi ja tutkittavaksi, sillä ovathan maatalouden tärkeimmät resurssit viljelijän osaaminen ja peltomaan kasvukunto.

Kalkitus parantaa maan kasvukuntoa. Kuvitus Maatilan ympäristökäsikirja-julkaisusta (2013), TEHO Plus-hanke. Alkuperäinen kuva: RAVI, Ravinteet satoon – vesistöt kuntoon –hanke. Kuva:Ville Heimala

Viljelytekniikalla, laitteilla ja viljelykierron kasveilla voi vaikuttaa todella paljon maaperän kuntoon – multavuuteen, ravinteiden kiertoon ja tasapainoon, mururakenteeseen, veden läpäisevyyteen tai vedenjohtavuuteen. Maaperän kunto taas vuorostaan vaikuttaa siihen millainen on maan kasvukunto ja odotettavissa olevan sadon määrä. Kun maaekosysteemi toimii hyvin, hajottajat muuntavat hiiliyhdisteitä sopivaan muotoon ajallaan, ravinteet kiertävät tehokkaasti ja esimerkiksi typensitojat ja sienijuuret ovat elinvoimaisia, maan rakenne pysyy hyvänä lierojen ja muiden maaperäeliöiden toimesta, keskinäinen kilpailu elintilasta ja muista elämälle välttämättömistä resursseista pitää haitallisten eliöiden määrän kurissa. Maan kasvukuntoa kuvastavat biologinen, fysikaalinen ja kemiallinen viljavuus, joiden on oltava tasapainossa keskenään. Maan ravinnesuhteet voivat mennä sekaisin, jos kalkitaan tai lannoitetaan maata liikaa. Joskus valmiit seoslannoitteet eivät ole sopivia tai eläinten lantaa ei voi käyttää ympäristörajoitusten takia.

Ravinnetaselaskelma kertoo lisättyjen ja poistuneiden ravinteiden välisen eron. Toistuvasti ylijäämäiset ravinnetaseet voivat kertoa liikalannoituksesta tai pellon heikosta kasvukunnosta. Kuvitus Maatilan ympäristökäsikirja-julkaisusta (2013), TEHO Plus-hanke. Kuva:Ville Heimala

Viljelykierto, jossa on mukana isojuuristoisia kasveja, on suhteellisen helppo keino vaikuttaa maan rakenteen kuntoon ja vähentää tiivistymistä sekä tautien ja tuhoojien määrää kasvulohkoilla. Maan rakenteeseen vaikuttavat toki myös esimerkiksi muokkaustapa, ojitus, lannoitteiden laatu, peltotöiden ajoittaminen, käytettävät työkoneet ja ajokertojen määrä.

Maa nauttii monipuolisesta viljelykierrosta. Rikkakasvit, kasvitaudit sekä tuholaiset vähenevät. Pohjautuu kuvaan: Maatalouden pikku jättiläinen (1944). Kuvitus Maatilan ympäristökäsikirja-julkaisusta (2013), TEHO Plus-hanke. Kuva:Ville Heimala

Tuomas Mattila lainasi esityksessään Weil & Bradyn tutkimusta vuodelta 2016 maaperäeliöiden kappalemääristä neliömetrillä: Bakteereja ja arkeoneja on noin sata biljoonaa (10¹⁴), sädebakteereita biljoona (10¹²), sieniä 10 miljoonaa (10⁷), alkueläimiä 10 miljardia (10¹⁰), sukkulamatoja miljoona (10⁶), punkkeja ja hyppyhäntäisiä molempia kymmenentuhatta, lieroja sata ja muita eläimiä vielä tuhatkunta. Yhteispainoltaan suurin ryhmä ovat mikrobit eli kolme ensiksi lueteltua joukkoa, joiden yhteispaino hehtaarilla voi nousta tuhannesta kilosta ylöspäin aina kahteentoistatuhanteen kiloon.  Lieroja voi hehtaarilla olla sadasta aina neljääntuhanteen kiloon. Muiden ryhmien painot jäävät muutamiin kymmeniin tai satoihin kiloihin ja yhteispainokin enimmillään pariintuhanteen kiloon. Kaikkia näitä kuitenkin tarvitaan, jotta maan kasvukunto pysyy hyvänä, saadaan hyvä sato ja maan multavuus pysyy kunnossa.

Lieroista on viljelijälle hyötyä. Kuvitus Maatilan ympäristökäsikirja-julkaisusta (2013), TEHO Plus-hanke. Kuva:Ville Heimala

Viime aikoina on alettu ymmärtää paremmin maaperässä tapahtuvia prosesseja ja niiden tärkeys osana peltomaan kokonaisuutta. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestölläkin on suuri huoli ruokamullan häviämisestä – vesipulan ohella. Kari Tiilikkalan esityksestä selviää, että Kioton pöytäkirjan maankäytön, maankäytön muutosten ja metsien käytön Artiklan 3.4 ja vastaavan EU:n asetuksen (LULUCF) hiilen sidontalaskelmiin olisi otettava mukaan myös maatalous, eikä vain metsien hiili.

Biohiilen lisääminen maahan on monella tavalla järkevää. Useimmiten biohiili kannattaa vielä rikastaa ravinteilla ja mikrobeilla, joita saadaan orgaanisista lannoitteista kuten kompostista. Biohiili sopiikin maahan lisättävän kompostin raaka- tai seosaineeksi ja erityisesti heikkokuntoisilla mailla mikrobien lisäys parantaa maan kasvukuntoa vielä lisää. Tärkeimmät biohiilen lisäyksen myönteiset muutokset maassa ovat: Hiilen sitoutuminen maahan, jolloin se on pois kierrosta ja saattaa samalla jopa lisätä viljelykasvien kasvua. Muokkauskerroksen veden ja ravinteiden pidätyskyvyn paraneminen, jolloin tulee vähemmän huuhtoutumia. Maahengityksen kasvaminen, mikä kuvastaa mikrobien aktiivisuuden yleistä lisääntymistä.

 

Maan kasvukunnon parantamisesta voi lukea lisää esimerkiksi OSMO (Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä) -hankkeen sivuilta, eritoten kohdasta työkalut ja materiaalit.

Maan tiivistymisen ongelmia on helpompi ennaltaehkäistä kuin korjata jälkikäteen. Kuvitus Maatilan ympäristökäsikirja-julkaisusta (2013), TEHO Plus-hanke. Alkuperäinen kuva: RAVI, Ravinteet satoon – vesistöt kuntoon –hanke. Kuva:Ville Heimala