Syötävistä keruutuotteista tunnemme yleensä parhaiten kerättäviksi kelpaavat marjat. Kaikki marjat ovat oikeastaan hedelmiä. Satoisuutensa ja tunnistettavuutensa puolesta kaupallisesti kerättäviä ovat katajan (kävyt), pihlajan, lillukan, mesimarjan, mustikan, puolukan, vadelman, etelän- ja pohjanvariksenmarjan eli kaarnikan, lakan, juolukan, iso- ja pikkukarpalon, ahomansikan, riekonmarjan ja tyrnin marjat. Suomen luonnossa kasvaa yhteensä viitisenkymmentä marjakasvia, joista yli puolella on syötäviksi kelpaavat marjat. Syötäviä marjoja tuottavista lajeista noin puolet on sellaisia, että marjojen kerääminen ei ole kannattavaa – satoa saadaan satunnaisesti, marjoja on vähän tai ne ovat mitättömän makuisia. Siitä huolimatta on arvioitu, että kerättävissä olevaa marjasatoa kypsyy Suomessa vuosittain noin 500 miljoonaa kiloa, siis noin sata kiloa jokaista suomalaista kohti.
Marjasadosta poimitaan joka vuosi talteen vain suunnilleen 10 %, josta yli puolet suoraan kotitalouksien käyttöön. Enimmäkseen poimitaan puolukkaa ja mustikkaa, muita marjoja vähemmän. Marjoja jokainen suomalainen syö vuodessa keskimäärin ainoastaan 8 kg, vaikka metsissä ja soilla niitä olisi siis vähintään sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Yritysten ostamista marjoista viidesosa ostetaan suomalaisilta, noin 80 % ulkomaalaisilta poimijoilta.
Suurin osa yrityksistä ostaa marjat puhdistamattomina. Roskaiset marjat pysyvät ilmavampina ja säilyvät paremmin, mutta ostohinta on hieman alempi. Luomu-status ei ole luonnon keruutuotteiden kohdalla nostanut raaka-aineiden ostohintaa merkittävästi. Hintaeron oletetaan kuitenkin olevan huomattava, kun luomumarjoja lähdetään jalostamaan, brändäämään ja myymään, ei niinkään Suomessa, mutta vientituotteina ulkomaalaisille asiakkaille.
MARSI – tilastoista voi vuosittain seurata poimittujen marjojen määriä, keskimääräisiä hintoja ja muita mielenkiintoisia tietoja. Vuoden 2016 tilastoista poimin tähän muutamia asioita:
- Marjojen poimintamäärät, yhteensä 20,25 milj. kg:
- Mustikkaa 5,5 milj. kg
- Puolukkaa 11,2 milj. kg
- Lakkaa <250 000 kg
- Kaarnikkaa eli variksenmarjaa 165 000 kg
- Karpaloita 13 000 kg
- Villivadelmia jonkin verran
- Syksyllä 2017 ostetaan myös pihlajanmarjoja jonkin verran
- Poimijoiden saama hinta & -tulot yhteensä koko maassa 18,4 milj. €:
- Mustikka 1,17 € / kg > 6,5 milj. €
- Puolukka 0,88 € / kg > 9,9 milj. €
- Lakka 7,51 € / kg > 1,9 milj. €
Marjoja myös viedään Suomesta ja tuodaan Suomeen jonkin verran:
- Mustikan vienti:
- Tuoreena Ruotsiin 1,3 milj. kg
- Jäädytettynä yhteensä 3,5 milj. kg
- Kiinaan 2,4 milj. kg, Japaniin 0,5 milj. kg, Ruotsiin 0,4 milj. kg
- Mustikan tuonti:
- Jäädytettynä Ruotsista 2,1 milj. kg, muualta 0,7 milj. kg
- Puolukan vienti:
- Tuoreena 1,4 milj. kg, josta melkein kaikki Ruotsiin
Mielenkiintoista, että mustikkaa viedään Ruotsiin yhteensä 1,7 miljoonaa kiloa ja tuodaan jäädytettynä Ruotsista 2,1 miljoonaa kiloa. Tilastoista ei näy, käydäänkö kauppaa maarajan kautta pohjoisessa vai seilaavatko siniset pallerot laivalla meren yli.
Marjat sisältävät niukasti energiaa, sillä 80-90 % niistä on vettä. Luonnonmarjoista eniten energiaa on tyrnissä ja ruusunmarjoissa. Suhteellisen suuri osuus, yli puolet, marjojen kuiva-aineesta on hiilihydraatteja, proteiineja on paljon vähemmän. Happamina marjat estävät luontaisesti hiivojen, homeiden ja bakteerien kasvua. Tuiki tarpeellisia kuituja marjoissa on jopa enemmän kuin varsinaisissa hedelmissä. Jos marjoissa on rasvoja tai öljyjä, ne ovat elimistölle hyödyllisiä tyydyttymättömiä rasvahappoja. Pihlajanmarjoissa on kaikkein vähiten rasvoja, kun taas tyrnissä on paljon öljyjä. Myös marjojen siemenissä on paljon hyödyllisiä öljyjä. Vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita marjoissa on runsaasti. Lisäksi marjojen happamuus edesauttaa etenkin raudan imeytymistä elimistöön. Marjoissa on kaikista ruoka-aineista eniten fenoleita, joilla on paljon myönteisiä vaikutuksia elimistössä. Myös muita antioksidantteja eli hapettumista estäviä aineita marjoissa on paljon.
Ja mitä ne loput syötäviä marjoja tuottavat kasvilajit suomalaisessa luonnossa ovatkaan: ruohokanukka, tuomi, oratuomi, lehto- ja sinivatukat, ruotsin- ja suomenpihlajat, ukko- ja karvamansikat, musta- ja punaherukat, tuomipihlajat, happomarjat, orapihlajat ja eri lajiset ruusut, mm. koiran- ja metsäruusut. Kaikki eivät ole alkuperäisiä luonnonkasveja Suomessa, mutta kaikkia voi löytää luonnosta villiintyneinä, samoin kuin muitakin puutarhojen marjapensaita ja hedelmäpuita. Sianpuolukan ja taikinanmarjan marjoja ei yleensä poimita, koska ne ovat mitättömiä maultaan ja rakenteeltaan epämiellyttäviä.
Myrkyllisiä marjat ovat kielolla, terttuseljalla, marjakuusella, näsiällä, oravanmarjalla, sudenmarjalla, suovehkalla, koiranheidellä, kallio- ja lehtokieloilla, köynnös-, lehto-, ruso- ja sinikuusamilla, musta- ja punakoisoilla, musta- ja punakonnanmarjoilla, korpi- ja orapaatsamilla sekä tuhkapensailla.
Marjastus on erinomainen tapa ulkoilla ja pitää mieli virkeänä. Marjastus sopii kaikenikäisille. En ikinä unohda, kuinka sukulaispoikani Lari lähti äitinsä, isänsä ja minun mukanani poimimaan vadelmia ensimäistä kertaa noin kolmen vanhana: Hän toi keräysastiaan kokonaisen kourallisen marjoja ja oli siitä kiitosten jälkeen suunnattoman ylpeä. Kätöseen mahtui ehkä kaksi tai kolme marjaa, mutta pienen miehen onnistumisen ilon jakaminen on ihan paras marjastuskokemukseni koskaan. Marjoista kirjoittaessani muistuvat mieleeni myös vitsit, joita lapsuudessani kilvan keksittiin:”Mikä on punainen ja kulkee ylös-alas? -Puolukka hississä. Mikä on sininen ja voi pahoin? -Merisairas mustikka ruotsinlaivalla. Keksikää tai muistelkaa lisää vitsejä aivojumppana aamiaispöydässä samalla kun syötte erinomaisia kotimaisia marjoja smoothiena, puuron päällä tai muuten vain sellaisinaan!
PS. Lisää marjatietoa esim. kirjoissa: Sinikka Piipon ”Suomalaiset marjat”, Hendrik Relven ”Luonnonmarjat” ja vähän juhlavampia marjareseptejäkin Anneli Pulsan & Henry Väreen ”Suomen marjat luonnossa ja ruokapöydässä” tai Kirsti Eskelisen kirjassa ”Ihanat marjat”.
Luonto Maisema Ympäristö 